Kiekon merkitseminen omalla nimellä on yksi niistä asioista jotka aloittelija unohtaa aivan liian usein, vaikka se säästäisi vuodessa monta kymppiä kadonneissa kiekoissa. Suomen metsäradoilla kiekko lentää helposti pusikkoon tai ojaan, ja ilman merkintää se jää sinne tai päätyy jonkun toisen kassiin.
Miksi kiekko kannattaa merkitä nimellä
Suomessa harrastajia on arviolta yli 300 000, ja suurin osa radoista on metsäratoja tiheine aluskasvillisineen. Kiekko voi pompata pensaikkoon vain muutaman metrin päähän väylästä ja silti kadota täysin näkyvistä.
Merkitty kiekko löytää tiensä takaisin omistajalleen huomattavasti todennäköisemmin. Suomalaisissa Facebook-ryhmissä pyörii jatkuvasti kuvia löytökiekoista, ja ensimmäinen kysymys on lähes aina sama: onko kiekossa nimeä tai puhelinnumeroa. Ilman merkintää kiekko jää usein löytäjälle, ei siksi että kukaan haluaisi varastaa, vaan koska palauttamiseen ei ole mitään keinoa.
Taloudellinen näkökulma on myös ihan konkreettinen. Yksittäinen kiekko maksaa 12–25 €, ja ammattitason erikoiskiekko 25–40 €. Kymmenen kiekon kassillinen edustaa siis helposti 200–300 euron arvoa, eikä kukaan halua rakentaa sitä uudelleen kesän aikana pariin kertaan.
Mitä tietoja kiekkoon kannattaa kirjoittaa
Perusyhdistelmä on nimi ja puhelinnumero. Pelkkä etunimi ei riitä, koska Suomessa pelaa moni samannimineen, ja ilman numeroa löytäjä ei tavoita ketään.
Monet lisäävät myös kotipaikkakunnan, mikä auttaa etenkin jos kiekko katoaa toisella paikkakunnalla pelireissulla. Sähköpostiosoite toimii varakeinona, jos puhelinnumero vaihtuu eikä muistiedosta muista päivittää sitä kiekkoihin.
PDGA-numero kannattaa lisätä, jos sellainen on olemassa – kilpailupelaajille se on käytännössä pakollinen tunniste, ja se toimii myös harrastuskiekoissa lisävarmistuksena. Joku kirjoittaa lisäksi vuosiluvun tai kiekon hankintapaikan, mutta se on jo enemmän oma muistiinpano kuin varsinainen tunnistetieto.
Näin merkitset kiekon oikein askel askeleelta
Ensimmäinen valinta on kiekon pohja, eli lentolevyn alapuoli. Se on paras paikka merkinnälle, koska se ei kulu maakosketuksessa yhtä nopeasti kuin reuna, eikä se häiritse otetta heiton aikana.
Toiseksi kannattaa käyttää pysyvää tussia, kuten Sharpiea, joka ei irtoa kosteudessa tai hankauksessa. Halvempi vesiliukoinen tussi haalistuu muutamassa viikossa metsäradan kosteudessa, ja teksti muuttuu lukukelvottomaksi jo ennen syksyä.
Kolmanneksi kirjoita teksti selkeästi ja riittävän isolla, jotta se erottuu myös hämärässä metsässä tai sateen jälkeen märältä muovilta. Pieni rypistetty käsiala toimii kotisohvalla mutta ei enää silloin kun kiekko makaa sammaleessa.
Neljänneksi anna musteen kuivua kunnolla ennen ensimmäistä heittoa, muuten teksti tahriintuu jo ensimmäisessä osumassa puuhun. Viimeisenä vaiheena kannattaa tarkistaa merkintä muutaman kuukauden pelaamisen jälkeen ja päivittää se, jos se on haalistunut kulutuksessa.
PDGA:n säännöt kiekon merkinnästä kilpailuissa
Kilpailukäytössä PDGA:n (Professional Disc Golf Association) säännöstö vaatii, että jokaisessa kiekossa on pelaajan nimi tai PDGA-numero näkyvissä virallisen kierroksen aikana. Jos merkintä puuttuu, tuomari voi antaa siitä rangaistuksen ennen kierroksen alkua.
Sääntö koskee myös sitä, ettei merkintä saa muuttaa kiekon lento-ominaisuuksia. Tarrat, jotka peittävät suuren osan reunasta, tai kaiverrukset jotka muuttavat pinnan muotoa, voidaan tulkita kielletyksi muokkaukseksi. Tavallinen tussimerkintä lentolevyn pohjassa ei koskaan aiheuta tätä ongelmaa, joten se on turvallisin ja yleisin tapa myös kilpapelaajien keskuudessa.
Suomen Frisbeegolfliiton (SFL) järjestämissä kilpailuissa noudatetaan samaa PDGA-linjaa, joten harrastuskiekkojen merkintä kannattaa opetella heti samalla tavalla kuin kilpakiekkojen, vaikka pelaisi vain viikonloppuisin kavereiden kanssa.
Yleisimmät virheet kiekon merkitsemisessä
Yleisin virhe on jättää uusi kiekko kokonaan merkitsemättä, koska sen ajattelee ehtivänsä tehdä ”myöhemmin”. Käytännössä se myöhemmin ei koskaan tule, ja juuri se uusi, kallis driver katoaa ensimmäisenä.
Toinen virhe on kirjoittaa vain etunimi ilman puhelinnumeroa. Löytäjä ei silloin voi tehdä muuta kuin arvailla, kuka Mikko tai Anna tarkalleen on kyseessä.
Kolmas virhe on merkitä kiekko reunan päälle liian leveällä tussilla tai teipillä, mikä voi kilpailuympäristössä johtaa tulkintaan lennon muuttamisesta. Turvallisin ratkaisu on pysyä pohjalevyn keskiosassa selkeällä, ohuella tekstillä.
Yleinen väärinkäsitys kiekon merkitsemisestä
Moni ajattelee, että merkitseminen kannattaa vain kilpakiekoissa tai kalliissa erikoismuoveissa, kuten Innova Championissa tai Discmania S-linessa. Tämä on virheellinen käsitys, sillä juuri halvat DX-muoviset harjoituskiekot vaihtavat omistajaa useimmin – niitä lainataan kavereille, unohdetaan reppuun ja sekoitetaan yhteisiin kassipinoihin harjoituksissa. Merkintä kannattaa tehdä jokaiseen kiekkoon heti ostohetkellä, riippumatta hinnasta tai muovilaadusta.
UKK
Voiko kiekon merkitä tarralla tussin sijaan?
Kyllä, mutta tarra ei saa peittää reunaa tai muuttaa kiekon painojakaumaa kilpailukäytössä. Vapaa-ajan pelaamisessa tarra toimii hyvin, kunhan se pysyy kiinni kosteudessa ja kylmässä.
Mihin kohtaan kiekkoa merkintä kannattaa laittaa?
Paras paikka on lentolevyn pohja eli kupera alapuoli, koska se kuluu vähiten ja pysyy luettavissa pisimpään.
Pitääkö harrastuskiekko merkitä samalla tavalla kuin kilpakiekko?
Ei ole pakko, mutta samat periaatteet – nimi, puhelinnumero ja pysyvä tussi – toimivat parhaiten myös vapaa-ajan pelaamisessa, koska kiekko voi kadota yhtä hyvin harjoituskierroksella kuin kilpailussa.
Yhteenveto
Kiekon merkitseminen on parin minuutin homma, joka kannattaa tehdä heti ostohetkellä ennen ensimmäistä heittoa. Nimi, puhelinnumero ja tarvittaessa PDGA-numero pysyvällä tussilla lentolevyn pohjaan riittävät sekä harrastuskäyttöön että kilpailuihin.
Jos kiekkovalikoima on vielä kesken tai kassi hakee vasta muotoaan, kannattaa tutustua myös siihen, montako kiekkoa aloittelijan settiin oikeasti tarvitaan. Ja kun uutta kiekkoa harkitsee, kannattaa ensin selvittää voiko kiekkoa testata ennen ostopäätöstä – näin vältyt hankkimasta kiekkoa joka ei sovi omaan heittoon, ja samalla oppii tunnistamaan oman kiekkovalikoimansa niin hyvin, ettei merkitsemiseenkään enää unohdu se tärkein askel.