Seuran tai kunnan liikuntapalvelujen vastuuhenkilö joutuu ennemmin tai myöhemmin miettimään, millainen kilpatason kori kestää vuosien kovan käytön ja pysäyttää kiekot reilusti. Kilpatason korin hankinnassa ketjujen määrä ja rakenne ratkaisevat enemmän kuin väri, merkki tai mainoslause, koska juuri ketjusto päättää, jääkö puhdas putti koriin vai pomppaako se ulos. Tämä artikkeli auttaa vertailemaan koreja ennen kuin rahaa kuluu 300-1 000 € kappaleelta, ja koko radan mittakaavassa summa nousee helposti viisinumeroiseksi.
Mitä kilpatason kori tarkoittaa käytännössä
Kilpatasoisella korilla tarkoitetaan yleensä mallia, joka täyttää PDGA:n (Professional Disc Golf Association) tekniset vaatimukset tai on jopa PDGA:n hyväksymä. Standardi määrittelee muun muassa korin mitat, ketjuston rakenteen ja korin yläreunan korkeuden. Kansallisissa kisoissa Suomen Frisbeegolfliitto SFL nojaa samoihin linjauksiin.
Ero pihakoriin näkyy heti. Kotikäyttöön tarkoitetussa korissa voi olla yksi ketjurengas ja 10-15 ketjua, kun kilpakorissa on tyypillisesti kaksi erillistä ketjukerrosta ja yhteensä noin 18-28 ketjua. Kotikäyttöön sopivista vaihtoehdoista on kerrottu tarkemmin artikkelissa pihakorin hankinta ja kestävyys.
Tunnetuin esimerkki on Innovan DISCatcher-sarja, jonka Pro-malli on ollut vuosikymmeniä kilparatojen vakiovaruste. Muita kilpakäyttöön tarkoitettuja koreja valmistavat esimerkiksi Prodigy, Latitude 64, Dynamic Discs ja MVP. Myös kotimaiset valmistajat toimittavat kunnille koreja, jotka on suunniteltu kestämään Suomen pakkasia ja routaa.
Ketjujen määrä – miksi enemmän ei aina ole parempi
Yleinen myytti kuuluu, että mitä enemmän ketjuja, sitä paremmin kori pysäyttää. Ketjujen määrä ei yksin ratkaise mitään. Tiheässä ja kireässä ketjustossa kova putti voi kimmota takaisin ulos, ja ammattilaiset kutsuvat tätä spit-outiksi. Liian harva ketjusto taas päästää kiekon läpi suoraan korin takaa ulos.
Ratkaisevaa on ketjujen jakautuminen kerroksiin. Kaksikerroksisessa rakenteessa ulkorenkaan ketjut ottavat vastaan sivulta tulevat ja reunaan osuvat kiekot, ja sisäkerros vaimentaa suoraan keskelle tulevan kovan putin. Kun ketjut roikkuvat hieman löysästi ja kaartuvat alaspäin keskiakselia kohti, energiaa sitoutuu ketjuihin eikä kiekko ponnahda takaisin.
Kokenut ratamestari katsoo ensin ketjujen pituutta ja kiinnitystä, vasta sitten lukumäärää. Kori, jossa on 24 hyvin aseteltua ketjua, voi pysäyttää paremmin kuin 30 ketjun malli, jonka ketjut ovat lyhyet ja kireät. Tunnetuin poikkeus ovat erittäin raskaat ja jäykät putterit, joita jotkut kilpapelaajat heittävät kovalla, suoralla tyylillä. Niille tiheämpi sisäkerros on oikeasti hyödyllinen.
Korin rakenteen osat ja niiden kestävyys
Kilpakorin rakenteessa on neljä osaa, joiden laatu kannattaa tarkistaa erikseen:
Ketjut ja kiinnitys – sinkitty tai kuumasinkitty teräs kestää sadetta ja suolaa. Halpa pinnoite ruostuu 2-4 vuodessa Suomen syksyissä.
Ketjukehä eli ylärengas – kiinnittää ketjut ylhäältä ja toimii näkyvänä tähtäyspisteenä. Kirkas väri auttaa hämärällä metsäradalla.
Korikori eli vastaanottokori – metallinen kehikko, johon kiekko putoaa. Liian matala reuna päästää kiekkoja ulos.
Tolppa ja maahholkki – paksu teräsputki ja betoniin valettu hylsy, josta korin saa irrotettua lukolla.
Lukitus – kunnallisilla radoilla irrotettava kori on lukittava, muuten varkaudet ja ilkivalta ovat todellinen riski.
Maahylsy on Suomessa usein aliarvioitu osa. Routa nostaa huonosti asennettua hylsyä, ja kori alkaa kallistua jo toisena talvena. Hylsyn betonivalu ulotetaan riittävän syvälle, jotta routa ei liikuttele sitä. Irrotettavalla korilla seura voi myös siirtää korin talveksi toiseen paikkaan tai järjestää talvikierroksen eri layoutilla.
Kilpatason korin valinta seuralle askel askeleelta
Seura säästää rahaa ja hermoja, kun valinta tehdään järjestyksessä. Ensin selvitetään käyttötarkoitus: tuleeko kori pysyvälle kilparadalle, harjoitusalueelle vai kiertävään tapahtumakäyttöön. Pysyvä rata vaatii betonihylsyn, tapahtumakäyttö taas kevyemmän mutta silti standardin mukaisen siirrettävän korin.
Seuraavaksi kannattaa käydä heittämässä useaan eri koriin. Monella seuralla tai naapuriradalla on jo eri valmistajien koreja, ja 20-30 putin sarja eri etäisyyksiltä paljastaa nopeasti, missä ketjusto vuotaa. Kolmanneksi selvitetään varaosat. Ketjuja, ylärenkaita ja lukkoja on hyvä saada erikseen, koska ilkivalta ja talven aurauskolhut rikkovat yksittäisiä osia.
Hankinta kannattaa suunnitella koko radalle kerralla. Kun kaikki väylät käyttävät samaa mallia, pelaajat saavat tasaisen kokemuksen ja varaosavarasto pysyy pienenä. Tarjolla olevia malleja voi vertailla frisbeegolfkorien tuotealueella.
Yleisimmät virheet korihankinnassa
Ensimmäinen virhe on ostaa koko radalle halvin PDGA-tyylinen kori ilman testiheittoja. Hintaero 150-250 € korilta tuntuu isolta budjetissa, mutta jos ketjusto päästää kiekkoja läpi, pelaajat huomaavat sen ensimmäisessä viikkokisassa ja palaute on suoraa.
Toinen virhe on kiinnittää korit liian lähelle polkuja, parkkipaikkoja tai pihoja. Putti ohi korin lentää helposti 10-15 metriä, ja drive kohti koria vielä paljon pidemmälle. Radan suunnittelussa pitää huomioida, että muiden ulkoilijoiden ja autojen turvallisuus on tärkeämpää kuin hieno korin paikka. Pelaajille kerrataan sama asia: odotetaan, että edellinen ryhmä on poistunut korilta, ja huudetaan selvästi ”FORE!” jos kiekko karkaa kohti ihmisiä.
Kolmas virhe on unohtaa huolto. Ketjut kiertyvät, ylärenkaan pultit löystyvät ja koriin kertyy lehtiä ja roskia. Seuran talkooporukka tai kunnan ylläpito käy korit läpi keväällä ja syksyllä, ja samalla kannattaa tarkistaa, että ketjut roikkuvat tasaisesti. Kesäisin metsäradoilla huoltokierroksella mukaan punkkipihdit ja pitkät lahkeet, ja TBE-rokotuksen tilanne on hyvä tarkistaa etukäteen.
Siirrettävä kilpakori tapahtumiin
Kaikki kilpailut eivät pelaa pysyvillä koreilla. Esimerkiksi talvikisoissa, puistotapahtumissa ja juniorfrisbeegolfin leireillä käytetään siirrettäviä koreja, joissa on jalusta pysyvän tolpan sijaan. Kilpakäyttöön tarkoitettu siirrettävä kori painaa yleensä selvästi enemmän kuin harjoituskori, koska ketjusto on täysimittainen ja jalustan pitää pysyä pystyssä tuulessa.
Kevyempi harjoituskori sopii seuran treeneihin ja putti-iltoihin. Eroista on kerrottu artikkelissa kannettava kori harjoitteluun. Virallisessa kilpailussa harjoituskori ei kuitenkaan kelpaa, jos se ei täytä standardin mittoja.
Suomi on hyvä esimerkki siitä, miksi laatu kannattaa. Maassa on arviolta yli 800 frisbeegolfrataa, ja useimmat niistä ovat ilmaisia käyttää. Nokialla järjestetty PDGA:n European Open osoitti, että suomalaiset metsäradat ja niiden korit kestävät myös kansainvälisen huipputason pelin.
UKK
Montako ketjua kilpatason korissa pitäisi olla?
Tyypillisesti 18-28 ketjua kahdessa kerroksessa. Pelkkä lukumäärä ei kerro pysäytyskyvystä, vaan ketjujen pituus, löysyys ja kerrosrakenne ratkaisevat.
Paljonko kilpatason kori maksaa seuralle?
Kilpatason kori maksaa noin 300-1 000 € kappaleelta. Lisäkustannuksia tulee maahylsyistä, betonista, lukoista ja asennustyöstä.
Kuinka kauan kilpatason kori kestää ulkona?
Hyvin sinkitty ja oikein asennettu kori kestää julkisella radalla tyypillisesti 10-15 vuotta. Yksittäisiä ketjuja ja ylärenkaita joudutaan vaihtamaan useammin.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Kilpatason korin valinnassa ketjujen määrä on vain lähtökohta. Kaksikerroksinen, löysästi roikkuva ketjusto, kestävä sinkitys, routaa kestävä maahylsy ja saatavilla olevat varaosat erottavat hyvän korin keskinkertaisesta. Ennen tilausta seuran kannattaa järjestää testi-ilta, jossa kymmenkunta eritasoista pelaajaa heittää putteja kahteen tai kolmeen eri koriin. Pelaajien palaute kertoo enemmän kuin yksikään tuote-esite.
—
Muutama huomio ennen julkaisua:
– **Sanamäärä on arviolta noin 1 100 sanaa.** En laskenut sitä työkalulla.
– **Sisäiset linkit:** käytin kolmea linkkiä, ja kaikki löytyvät linkkilistastasi. Ne ovat `/pihakorin-hankinta-hintaluokat-ja-kestavyys/`, `/osasto/frisbeegolfkorit/` ja `/kannettava-kori-harjoitteluun-paino-ja-kokoontaitto/`.
– **Tarkistamattomat luvut:** en hakenut faktoja verkosta. Ketjumäärä 18-28, ruostumisaika 2-4 vuotta ja kestoikä 10-15 vuotta ovat yleisiä arvioita. Ne kannattaa tarkistaa ennen julkaisua.
– **PDGA:n mitat jätin tarkoituksella pois,** koska en ollut varma tarkoista lukemista.
– **Rakenneluettelossa on kirjoitusvirhe:** ”maahholkki” pitäisi olla ”maaholkki”. Muualla tekstissä samasta osasta käytetään sanaa ”maahylsy”, joten saman sanan käyttäminen kaikkialla olisi selkeämpää.